- - Uumajassa

NÄMÄ SIVUT OVAT OLLEET VALMIINA HUHTIKUUSTA 2008 LÄHTIEN, MUTTA JOTAIN TULI VÄLIIN, ENKÄ SAANUT LADATUKSI NIITÄ PALVELIMELLE. SEN LISÄKSI VAIHDOIN KONETTA, JA SELLAISESSA TILANTEESSA TIEDOSTOT USEIN EKSYVÄT VÄÄRÄÄN PAIKKAAN,  NIIN KUIN NYT TAPAHTUI. TÄSSÄ SIVUT NYT VIHDOIN OVAT.

KATSOIMME KUVIA JA TEKSTEJÄ VELJENI KANSSA, MUTTA OLEN MURHEISSANI SIITÄ, ETTÄ EN SAANUT TYÖTÄ VALMIIKSI AJOISSA KIITOKSEKSI VAIVANNÄÖSTÄ, SILLÄ MATKA UUMAJAAN OLI TODELLA RANKKA. OLEN KUITENKIN ILOINEN, ETTÄ SEKÄ VELJENI ETTÄ HÄNEN VANHIN POIKANSA NÄKIVÄT - ISÄN JA VAARIN - KIRJASTON.

1.9.2013/MPe

 

Mistä ja miten matka alkoi?

Syyskuussa 2007 soitettiin Helsingin yliopiston kirjastosta (nyk. Kansalliskirjasto), että heille on Uumajan yliopiston kirjastosta lähetetty kaksi pientä valokuva-albumia, jotka ovat löytyneet Aarni Penttilän kirjojen joukosta. (Sic - vasta nyt!) Toisessa on vanhoja kuvia Heinolasta, toisessa 'vaarille' lähetettyjä (veljeni) lasten kuvia 1960-luvulta.

Äiti aikanaan järjesti kirjaston lähettämisen ja neuvottelut asianajajansa (Julius Lagus, Kaarlo Castrénin asianajotoimistosta) avulla. Tiedän, että hän olisi toivonut minun käyvän Uumajassa katsomassa, mutta se jäi. Ainoat terveiset saimme muutamaa vuotta myöhemmin Eino E. Suolahden mukana.

Albumit Uumajasta saivat minut kokeilemaan, löytyisivätkö isän kirjatkin sieltä! Kun hakuohjelma kerta kerran jälkeen kuitenkin vastasi, että kirjaa ei löydy, kävi mielessäni, että ovat ehkä myyneet ne. Mutta kun ei siellä isän harvinaisuuksiksi merkitsemiäkään kirjoja ollut, huolestuin.

Lyhyen kirjeenvaihdon ja monien aikataulujärjestelyjen jälkeen löytyi torstai, 25. lokakuuta, jolloin ylikirjastonhoitaja, professori Kjell Jonssonilla oli kaksi tuntia aikaa, kello 8-10. Siitä matka alkoi.


 
Turku – Vaasa – Uumaja  24.–25. lokakuuta 2007

Koska minä en ole enää vuosiin jaksanut matkustaa, kysyin, suostuisiko veljeni Iiro Penttilä, jonka vanhin poika Vesa Penttilä  asuu Vaasassa 'käväisemään' Uumajassa. Osoittautui, että matka Uumajaan ei suinkaan ole vain käväisy. Matka Turusta bussilla Vaasaan kestää kuusi tuntia, ja kun bussin aikataulu ei sovi yhteen sen ainoan lauttavuoron kanssa, veljeni joutui lähtemään matkaan jo ennen kuutta aamulla. Lauttakin vaatii tuon Pohjanlahden kapeimman kohdan ylittämiseen neljä tuntia. Koska tapaaminen oli sovittu aamukahdeksaksi, miehet joutuivat yöpymään hotellissa Uumajassa. Veljelläni ei ole tapana valittaa, eikä hän sitä tehnyt nytkään siitä huolimatta, että joutui lähtemään matkalle kesken ison hammasremontin, niin kuin muutamista kuvista näkyy. Minusta ei olisi samaan ollut.

Kirjaston sisääntulohallissa olivat vastassa ylikirjastonhoitaja, professori Kjell Jonsson, osastopäällikkö Anna Swärd Bergström, kirjastonhoitaja Marja-Liisa Nyström ja professori emeritus Tryggve Sköld.

KAIKKI VALOKUVAT © VESA PENTTILÄ

 

Lukusalit ja ilmastoidut kirjavarastot

Avarissa ja valoisissa lukusaleissa on riittävästi istuimia ja pöytiä ja tietokonepäätteitä. 

Kassakaapin lukolla varustetun oven takana ovat 900-sarjan kirjat eli harvinaisuudet ilmastoidussa tilassa. Kaappien päädyssä näkyvä musta raita on ohjauspaneeli.

KAIKKI VALOKUVAT © VESA PENTTILÄ

 
900-sarjan kirjoja

Isän kokoelmasta oli muutamia poimittu nähtäväksi.



KAIKKI VALOKUVAT © VESA PENTTILÄ

 

5. joulukuuta 1972 muuttoauto toi professori Penttilän kirjat

Olin ensimmäisessä kirjeessäni professori Jonssonille sanonut, että Uumajan yliopisto "mottog" isäni kirjakokoelman silloin ja silloin. Yritin käyttää kohteliaampaa sanamuotoa kuin "köpte", ottamatta huomioon, että "vastaanotti" merkitsee tietenkin lahjoitusta. Professori Jonsson oli etsinyt esille vanhat päiväkirjat ja merkinnät, ja osoitti matkalaisille, että kysymyksessä aikanaan oli osto. Minä kyllä tiesin sen, mutta sitä en tiennyt, että sopimuksessa kiellettiin kirjojen myyminen. Koska yksityistä kirjakokoelmaa ei voi suuressa kirjastossa säilyttää erillisenä, isä oli halunnut turvata sen, että hänen kirjansa kuitenkin jäävät samaan kirjastoon. Matkaa edeltänyt huoleni, että kaikki olisi myyty, oli turha.

Sopimuksen mukaisesti kirjat tuli merkitä joko exlibriksellä tai leimalla. Enää en muista, löysimmeko exlibriksiä tarpeeksi lähettääksemme niitä. Oletan, että niitä ei silloin löytynyt, koska teetimme pienen kumileimasimen, jossa on isän nimikirjoitus ja vuosiluvut. Näemme, että sitä on käytetty.

Näistä muistiinpanoista käy selville, että niteitä oli n. 3750 + eripainokset.

I mitt brev till prof. Jonsson skrev jag att Umeå univ. "mottog" min fars boksamling, eftersom jag inte ville använda det vardagliga uttrycket "köpte". Mottaga tyder på en gåva och jag visste nog att det inte var det. Prof. Jonsson hade sökt upp gamla anteckningar och protokoll där det tydligen står "köp". Det jag dock inte kände till var villkoret att samlingen ej får säljas vidare.

KAIKKI VALOKUVAT © VESA PENTTILÄ

 

Kirjaston hakuohjelmat

Marja-Liisa Nyströmillä on kädessään kansio: Förteckning Penttilä samlingen, jossa on koko alkuperäinen luettelo ja kortisto.  Osa kirjoista löytyy vanhasta aakkosellisesta luettelosta, äldre alfabetiska katalogen, jossa tiedot ovat skannatuja kortteja.

Muita osoitteita ovat www.ub.umu.se/sok jossa avautuvalla sivulla on kolme luetteloa, Album, kirjaston oma luettelo, sitten Libris, ja otsikon  Specialsamlingar alla edellä mainittu äldre alfabetiska katalogen. Sieltä alkaa löytyä isän kirjaston kortteja. www.ub.umu.se/sok/specialsamlingar/alfabetiska-katalogen

KAIKKI VALOKUVAT © VESA PENTTILÄ

 

Harvinaisuudet digitoituina

Uumajan yliopiston kirjasto ryhtyi vuonna 2002 siirtämään vanhoja kortistoja tietokoneella selattaviksi, "den äldre alfabetiska katalogen". Projektin nimi oli RARA. Tavoitteena oli saada esille siihen asti "näkymättömissä olleet" kirjat.

Projektin toisessa vaiheessa, jonka nimi on RARA II, skannataan kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kokoelmia eli lähinnä vanhaa pohjoismaista aineistoa, jota edelleen kysytään sekä niitä kaikkein vanhimpia kirjoja, jotka eivät enää kestä käsittelyä.

Tallennusohjelman nimi on Bookview ja skannattuja kirjoja voi selata osoitteessa http://www.ub.umu.se/sok/specialsamlingar/rara .

KAIKKI VALOKUVAT © VESA PENTTILÄ

 

Tässä rivissä ilmeisesti melkein kaikki isän kirjoja

Kirjojen äärellä kirjastonhoitaja Marja-Liisa Nyström ja Iiro Penttilä.

Alemmissa kuvissa professori Sköld , joka kirjeessään sanoo kirjoista, että "jag har ofta haft anledning att konsultera dem".

 

 


KAIKKI VALOKUVAT © VESA PENTTILÄ

 

Professor emeritus Tryggve Sköld

Vuosia sitten järjestin isälle tulleet kirjeet, ohjeiden mukaisesti lähettäjän nimen mukaan. En niitä lukenut, ja niin jäivät huomaamatta vuosina 1970 ja 1971 Uumajasta tulleet kirjeet.

Professori Karl-Hampus Dahlstedtin kirje lokakuun 19. päivältä vuonna 1970 vahvistaa sen, mitä professori Sköld veljelleni kertoi, että pohjoismaisessa kielenhuoltokongressissa (nordisk språkvårdsmöte) Helsingissä lokakuun 9.-11. päivinä oli professori Åke Granlund Dahlstedtille kertonut, että Penttilä on aikeissa myydä suomen kieltä ja kielitiedettä sisältävän kirjastonsa.

Kirje jatkuu tiedolla, että suomen kielen ja kirjallisuuden professuuri on päätetty Uumajaan perustaa syyslukukaudesta 1972 lähtien. Tämän on isä todennäköisesti tiennyt. Seuraavassa kirjeessä 5. marraskuuta Dahlstedt kertoo Collinderin myyneen osan kirjastoaan Uumajan tieteelliselle kirjastolle, josta se on siirtynyt Uumajan yliopistoon. Tämäkin on varmasti isällä ollut tiedossa, sillä Collinder oli vanha ystävä, ja talven 1969 isä oli Upsalassa. Kirjeen lopussa professori Dahlstedt kertoo mahdollisen oston rahoituksesta ja pyytää: "ber jag Er att inte i förväg sälja bort enstaka rariteter el. dyl. ur biblioteket".

Viimeinen kirje on kirjoitettu käsin ja päivätty Kristiansundissa 31. heinäkuuta 1971. Siinä professori Dahlstedt sanoo: "Jag hoppas varmt att denna affär ska gå i hamn, eftersom jag är mån om att finska språket och kulturen ska få en verkligt fin start i Umeå. Umeå med sitt läge och sin gamla Finlandsvänlighet borde bli ett centrum för Finlandsforskningen i Sverige."

Vierailun aikana professori Sköld muisteli veljelleni mieluisaa vuotta 1960-luvulla, jolloin hän oli Jyväskylän yliopistossa ruotsin kielen professorina. Kirjeessään viime joulukuussa professori Sköld sanoo kauniisti, että hän: "har välsignat honom också av en helt annan orsak - hans bibliotek", jota hän kertoo usein käyttäneensä. Professori Sköld jatkaa, että eräs hänen oppilaansa, Kurt Franzén, joka hallitsi suomen, viron, unkarin ja venäjän kielet, luetteloi kirjat.


KAIKKI VALOKUVAT © VESA PENTTILÄ

 

Kirjat Ritokalliontiellä ennen lähtöä

Suuri osa kirjoista oli vanhoissa Billnäsin elementtihyllyissä, joissa ne lähetettiin Uumajaan. Muuttoliike oli sama Forsman, joka oli ne aikanaan kuljettanut Turusta Helsinkiin, ensin Urheilukadulle, sitten Munkkiniemeen, sitten Jyväskylään Minnankadulle ja vihdoin takaisin Munkkiniemeen, Ritokalliontielle.

Seinällä olevat kuvat: ylinnä Heinolan ilmakuva, sen alla isän vanhemmat Konrad ja Anna Hildén, isän isä Emanuel Hildén, ja alinna Heinolassa otettu perhekuva, jossa myös Anna Hildénin äiti, Clara Fagergrén.

Pöydällä on Aarre Aaltosen kaksivuotiaasta Iirosta vuonna 1930 veistämä muotokuva.

Lukeva mies, mustaksi maalattu kipsiveistos on ostettu 1920-luvulla Saksassa jostain kirjakaupasta.  Se oli isän kirjoituspöydällä.

Muotokuvapiirroksen isästä on tehnyt unkarilainen taiteilija Koch Ernö.

Tohtorinmiekka on lahja äidin vanhemmilta. Turun Suomalaisen Yliopiston ensimmäiset promootiot olivat vuonna 1926.

VALOKUVAT © KYLLIKKI PENTTILÄ

 
Kirjeiden välistä löytyi isän kirjoittama kortti, jossa Uumajaa varten alustavat tiedot kokoelmasta.

 


 





9.4.2008 /MPe