Sana-sanan monimielisyydestä.

Virittäjä N:o 6—7, :1929.

Sana- sanan monimielisyydestä.

Virittäjän viimeksi ilmestynyt vihko sisältää (ss. 142—156) prof. E. N. SETÄLÄn artikkelin „Sanat ja vaiheet (saneet)", jossa käsitellään erästä allekirjoittaneen kirjoitelmassaan „Käsitteistä sana ja sane (vaihe)« (ibid. ss. 39—37) puheeksi ottamaa, ns. kielioppikomitean aikoinaan esittämää distinktiota. Asian varsinaisen selvityksen ohessa prof. SETÄLÄ samalla osoittaa, että minä olen omassa esityksessäni tuonut julki väärän käsityksen kielioppikomitean mielipiteestä ja näin ollen myös (ainakin osittain) harhaanvievästi arvostellut komitean kantaa.

Mainitussa kirjoitelmassani asetin yhtäläisyysmerkin komitean saneen ja vanhastaan tutun termin sanan muodon (ja sanamuodon) väliin, niin ikään samastin komitean sanan ja paradigman. On prof. SETÄLÄn komitean mietintöä selventävien oikaisujen jälkeen ilmeistä, että komitean tarkoitus on ollut toisenlainen kuin esittämäni. Rohkenisin kuitenkin pitää harhakäsitykseni syntymistä verraten luonnollisena, sillä luullakseni ken lukija tahansa, joka tarkkaavasti perehtyy esim. puheenalaisen mietinnön sivuihin 89—90, sangen helposti saa sanasta ja paradigmasta ilmaisemani (ja komitealle vieraan) käsityksen, vaikka noitten sivujen tarkoituksena juuri on tehdä selkoa sana- ja paradigma-käsitteiden e r o a v a i s u u d e s t a. ¹

Sen jälkeen näet, kun olemme sanasta saaneet tietää (Mietintö 84) mm., että „sanalla” hevonen tarkoitetaan „kaikkia niitä saneita (hevo-
__________
¹ Samoin on komitean eli-sana s. 84 („emme tarkoita sanamuotoa eli sanetta hevonen") muodostunut minulle kohtalokkaaksi rinnastaessani sen ( ja eräitten muitten lausumien) perustuksella sanamuodon ja saneen.

239
nen, hevosta joe.) yhteisesti, jotka merkitsevät — jonkin mahdollisen lisämerkityksen ohella -- eläintä 'hevonen'; kaikkien eläintä 'hevonen' merkitsevien saneiden katsomme yhteisesti muodostavan 'sanan' hevonen" (mikä selitys harhauttaa ajatuksen paradigmaan)¹, komitea esittää kaksi seikkaa, jotka erottavat sanan paradigmasta. Edellinen niistä on se, että „eihän taipumattomia sanoja (semmoisia kuin jo, nyt), joilta juuri paradigma puuttuu, voisi nimittää ’paradigmiksi’”. Toinen on se, että „paradigmalla tarkoitetaan ja on tarkoitettava määrättyä m u o t o s y s t e e m i ä, joka on sovellettu joko yksinäiseen sanaan eli vokabeliin tai kokonaiseen sanaluokkaan." ² Kummankin seikan suhteen on muistuttamista.

Prof. SETÄLÄ on kyllä artikkelissaan kysymykseni johdosta „Miksei muotosarja . . . voi käsittää vain yhtä jäsentä?" tehnyt vastahuomautuksen (s. 152): „Jotta ’sarja’ syntyisi, samoin jotta ’paradigma’ syntyisi, tarvitaan v ä h i n t ä ä n k a k s i j ä s e n t ä (tämän lausuu esim. Noreen aivan selvästi>,". Asia on kuitenkin siten, että muotosarjatermissä käytetään sanaa sarja tarkoittamaan samaa, mitä logiikan ja paljousopin oppisana luokka (tai myös paljous) merkitsee³ (eikä siis samassa mielessä kuin näitten tieteenhaarojen sarja-termiä; sarja on tosin sekin paljous, mutta paljous, jolle on oleellista elementtien (tässä tapauksessa siis todella vähintään kahden) järjestys; järjestys on taas muotosarjan puheena ollen aivan epäoleellista, esim. sijamuodot ovat mm. lueteltavissa missä järjestyksessä tahansa). Tämä paradigman luokanomaisuus sisältää sen, että m u o t o s a r j a n, eräitten tietyllä tavalla määrättyjen luokan jäsenten määrä voi olla mikä tahansa , myöskin 1 (kuten tapauksissa jo, nyt, vaikka y. m.) niinkuin muittenkin luokkien.⁴

Kun lisäksi komitean toinen paradigmaa koskeva selitys ei mielestäni lainkaan peittänyt muotosarjan varsinaista määritelmää: „Kaikkia taipu-

__________
¹Tätä määrittelyä prof. SETÄLÄkin pitää epätyydyttävänä (Vir. 152).

²Vir. 149 ehkä sattuvammin: paradigmalla tarkoitetaan ”muoto-opillisen systeemin soveltamista sanastoainekseen.”

³Sikäli kuin nimittäin ymmärrämme muotosarjan tavalla, jota komitean varsinainen määritelmä (§ 26, muist.) edellyttää (tai niinkuin prof. SETÄLÄn sanat Vir. 149 „Paradigma ’hevonen’ merkitsee kaikkia ’hevonen’ sanan t a i v u t u s m u o t o j a y h t e n ä s a r j a n a kaikkine mahdollisine ominaisuuksineen ja kaikkine vastaavine merkityksineen ja lisämerkityksineen" vaativat).

⁴Esim. koulun 8. luokka (siis määrätyllä asteella olevien oppilaitten paljous), joka (ainakin teoreettisesti katsoen) voi käsittää vaikkapa vain yhden oppilaan. Ks. luokan ja sarjan käsitteistä esim. R. CARNAPin teosta Abriss der Logistik (Wien 1929), §§ 8, 27, tai A. FRAENKEL, Einleitung in die Mengenlehre (3. Aufl., Berlin 1928), ss. 5 ja 21.

240
vaisen sanan taivutusmuotoja yhtenä kokonaisuutena sanotaan paradigmaksi eli muotosarjaksi" (ja kun tietenkin tällaisen] ristiriidan sattuessa lähinnä täytyy pitää kiinni suoranaisesta määrittelystä), tulin siihen luuloon komitean tarkoituksesta, jonka sitten esitinkin.

Myönnän mielelläni näin ollen, vaikka samalla vieritänkin syytä komitean mietinnön niskoille, että olen ollut suureksi osaksi väärässä komitean kantaa sanotuissa kohdin tulkitessani. Mikäli tämän erheellisen käsitykseni pohjalta olen tehnyt myös joitakin johtopäätöksiä, ne ovat tietenkin aiheettomia.

* * *

Vaikka tästä asiasta siis onkin helppo päästä yksimielisyyteen prof. SETÄLÄn esitettyä komitean ajatuksen uudelleen ja vaikkakin siis olen koettanut hyväksyä prof. SETÄLÄn edustaman kannan, pyydän tilaisuuden tässä tarjoutuessa huomauttaa eräistä hämäräksi jääneistä kohdista toivoen niihinkin selvitystä (ne saattavat näet olla hämäriä joillekuille muillekin tämän keskustelun alaiseen asiaan tutustuneista lukijoista). Olen siis yrittänyt pitää erillään vaiheet (,,puheen pienimmät erilliset osat") ja sanat (tuntomerkeistä ks. Vir. 147), mutta pääsemättä komitean ja prof. SETÄLÄn esityksen nojalla selville mm. seuraavista seikoista.

1) Komitean mietinnössä on §:ssä 66 (s. 36) virkkeet: „Muutamissa tapauksissa ovat sanan eri vartalot äänteihin nähden kokonaan toisistaan eroavia. Esimm. olen—lienen; ruots. vara—är; jag—mig: vi — oss; lat. fero — tuli — latum; ransk. avoir — ont. Useissa näissä tapauksissa ovat eri vartalot alkuperäisesti kuuluneet eri sanoihin". Kun vertaan niitä prof. SETÄLÄn esityksen kohtaan (Vir. 147) „'Sana' tässä merkityksessä [= kielellinen ilmaus irrallisena tarkastettuna] saattaa esiintyä joko yhdessä ainoassa kiinteässä muodossa (pikku, nyky, ensi, nyt, jo) tai useissa ä ä n t e e l l i s e s t i t o i s i -
a a n l ä h e l l ä o l e v i s s a m u o d o i s s a ² (hevonen : hevosen : hevosella j. n. e.)", en tiedä

__________
¹Se että nämä kaksi paradigman määrittelyä ovat keskenään ristiriitaiset, on luullakseni selvää. On kai ilmeistä, että eräs muotosysteemi sovellettuna sanaan (tai sanaluokkaan) taikka muoto-opillisen systeemin soveltaminen sanasto-ainekseen on jotakin muuta kuin muotojen sarja yhtenä kokonaisuutena. Olen muuten ymmärtänyt edellisen, hiukan hämärän selvityksen siten, että komitean ja prof. SETÄLÄn mukaan paradigmalla tarkoitettaisiin erästä niin sanoakseni o m i n a i s u u t t a, joka sanalla voi olla. Voidaanhan näet sanoa: pöytä, lauta ym. sanojen paradigma on sama (tai samanlainen), tarkoittamatta että sanat olisivat samoja (ts. siis, niillä on eräs ominaisuus yhteinen, nimittäin niitten muotojen piirissä vallitseva sääntö tai laki).

² Minun harv.

241
kumpaa uskon. Tämä ehkä vain minulle hämäräksi jäänyt probleema toistuu kaikkien ns. heterokliittisten (tai Noreenin suosittamalla termillä sanoen heterotemaattisten) paradigmojen kohdalla. Toiselta puolen kyllä Vir. 152—3 sanotaan, että „sanalla 'hevonen' tarkoitetaan jokaista sellaista muotoa ja kaikkia sellaisia muotoja, jotka merkitsevät eläintä 'hevonen"', ts. siis tyydytään ehkä vain merkitykselliseen samuuteen. Mutta käsittääkö sana 'hevonen' sitten kaikki muut hevoseläintä tarkoittavat ilmaukset (esim. hepo?, entä vieraskieliset: Pferd?). Sivulla 155 tähdennetään kuitenkin taas muodon yhteyden tärkeyttä. „Että muoto on lähtökohtana, huomaamme siitäkin, että pienikin muodollinen eroavaisuus . . . on tai saattaa olla riittävä puhuaksemme eri sanoista (esim. vaahti ja vaahto, irti ja irki, ovat merkityksen yhtäläisyydestä huolimatta eri sanoja..."

Läheistä sukua ylläolevalle on se kysymys, joka viriää erään prof. SETÄLÄn mainitseman esimerkin johdosta. Minun on ollut vaikeata selvittää itselleni, minkä sanalle mainitun tuntomerkin perustuksella suomen lehmä ja mordvan (valitkaamme esim. ersalainen muoto) išme 'hevonen' ovat saman sanan muotoja. ²(Vrt. esimerkkiä s. 144: „Se sana, joka mordvassa merkitsee 'hevosta', merkitsee suomessa 'lehmää"'.)

2) Miten on vaiheen ja sanan määrittelyjen puitteissa ymmärrettävä se, että sellaisten ilmausten kuin jo, nyt, vaikka jne. (ns. taipumattomien sanojen) ollessa kysymyksessä vaihe ja sana lankeavat yhteen (niinkuin komitea lausuu ss. 84—5: „. . . on tosin toisia tapauksia — tässä tarkoitetaan n. s. taipumattomia sanoja —, joissa 'sanalla, ei ole muuta kuin yksi muoto ja joissa siis 'sanan' molemmat merkitykset käyvät yhteen", prof. SETÄLÄ, Suomen suku I 38: „Eräissä tapauksissa esiintyy määrätty sanakirjallinen merkitys vain yhdellä vaiheella (esim. jo, nyt, aina, vielä); silloin tämä vaihe on sanan ainoa muoto, ja tässä siis 'sana' ja 'vaihe' käyvät yhteen"). ³
Mikäli asiaa lainkaan ymmärrän, ei tämä ole mahdollista. Se käy-

__________
¹Komitean mietinnöstä lainattu kappale on eräs niistä kohdista, jotka tätä mietintöä lukiessa johdattavat ajatukseen paradigma = sana.

² Niissä kun ei ole ei muodon eikä merkityksen yhtäläisyyttä.

³ Tähän perustuen saatoin (Vir. 44) sanoa, että komitean sanalle on ”jokseenkin tyypillistä" monivaiheisuus (vrt. arvostelua Vir. 153). Jonkin verran tyypillistä sen kai täytyykin olla, sillä ellei sanalla ole useampia kuin yksi muoto, niin se on sekä sana että sane. Siinä tapauksessa siis, että kielen sanat saattaisivat esiintyä vain yhdessä muodossa, ei olisi komitean mukaan mahdollista erottaa toisistaan sanoja ja vaiheita. Jos vaihe edes jossakin tapauksessa voi olla = sana, niin täytyy kaiken, mm. muotosarjaisuuden, mikä muissa tapauksissa erottaa sanan vaiheesta tietenkin olla verraten huomattavassa määrin sanalle luonteenomaista eli „jokseenkin tyypillistä".

242
nee ilmi seuraavasta. Voimme kai olla varmoja siitä, että hevonen, sanan ’hevonen' vaiheena („puheen pienimpänä erillisenä osana", ymmärrettynä siis esim. sen ja sen henkilön silloin ja silloin lausumaksi), ei luonnollisestikaan taivu eikä edes voi taipua. Samaten vaikka silloin ja silloin tapahtuneena prosessina on taipumaton. Taipuvaisuudesta tai taipumattomuudesta voidaan puhua vasta, milloin kysymyksessä on sana. Taipuvaisuudella tarkoitamme tällöin, että asianomainen sana käsittää useita muotoja (ts. se luokka, jota sanomme sanaksi, on monielementtinen), t a i p u m a t t o m u u d e l l a sitä, että asianomainen sana käsittää vain yhden muodon (ts. tässä luokassa on vain yksi elementti). „Hevosen" taipuvaisuudesta voidaan keskustella vasta sitten, kun on kysymys sanasta „hevonen", samaten „vaikka" ilmauksen taipumattomuudesta ainoastaan vaikka-sanan ollessa kysymyksessä „Vaiheet" eivät taivu tai ole taipumatta siinäkään tapauksessa, että vaiheella ymmärtäi- simme toista kuin komitean ja prof. SETÄLÄn antama määritelmä vaatii (vaihe-termin toisesta merkityksestä ks. jäljempää). Tästä kaikesta päättelisin, ettei vaihe voi koskaan olla = sana ja että vaiheen ja sanan käsitteet eivät ole selvinä, jos tällaista vakavasti voidaan väittää.

Tähän ajatukseeni perustuen rohkenen tehdä erään johtopäätöksen, joka koskee Musta meri ym. sen tyyppisiä ilmauksia. Niitten kieliopillisille käsittelylle komitea ja prof. SETÄLÄ katsovat koituvan suurta hyötyä sana-termin kahtia jakamisesta. Ei tarvitse enää langeta siihen väärinkäytökseen, että sanoisi Mustan meren olevan „samalla kertaa y h -
d e n s a n a n m u o t o ja k a k s i s a n a n m u o t o a, y k s i s a n a ja k a k s i
s a n a a, ts. että 1=2" (Vir. 152). Voidaan näet ilmoittaa, että Musta meri on sana, jonka osat ovat vaiheita.¹ Mutta: jos pidämme Mustaa merta määrätynlaisena sanana (nim. Iiittosanana, joka sekin on sana), niin ovat sen muodostusosat musta ja meri ilmeisesti myöskin sanoja (sana, eikä edes sanan osa, ja vaihe eivät koskaan voi „käydä yhteen"), jos taasen esim. Mustalla merellä jossakin tapauksessa on

__________

¹Komitean mukaan ei mainitusta, prof. SETÄLÄn ristiriitaiseksi moittimasta ilmauksesta päästä. Komitea näet sanoo s. 87 vain, että erottamalla sanat ja vaiheet on mahdollista ”käsittää ’sanaa’ eli ’vokabelia’ niin, että määrättyihin sanaluokkiin kuuluvien sanojen joukossa saattaa olla sellaisiakin, j o i d e n m u o d o t (minun harv.) eivät ole yksinäisiä saneita, vaan saneliittoja. Väitetään näin ollen jotakin ainoastaan kustakin sanan muodosta (joka on eri asia kuin sanasta väittäminen; vrt. väitettä, joka koskee ihmistä, ja väitettä, joka koskee „ihmisen muotoa", toisin sanoen yksityistä ihmistä). Komiteankin täytyy siis sanoa, että sanan Musta meri muodostaa kaksi sanaa tai miksei, että Musta meri on »samalla kertaa yksi sana ja kaksi sanaa”. Prof. SETÄLÄn lausunnosta on kuitenkin pakko tehdä se johtopäätös, että hän pitää tätä virheenä ja haluaa sanoa, että sanan Musta meri muodostaa kaksi vaihetta.

243
Musta meri sanan vaihe, ovat sen osatkin vaiheita (toinen on musta sanan, toinen meri sanan vaihe). Musta meri ja sen osat ovat aina 'samaa tyyppiä',^l molemmat j o k o sanoja t a i vaiheita. Siinä tapauksessa, että väitetään kahden (tai useamman) vaiheen yhdessä voivan muodostaa sanan, tehdään sama loogillinen virhe, joka karkeana esiintyy seuraavassa: panemalla kaksi pöytää vierekkäin palvelemaan yhtenä pöytänä olemme valmistaneet 'pöydän yleensä'. ²

3) Vihdoin en ole varma siitä, kumpi „sana" seuraavissa tapauksissa on ns. vaihe.

Satapäinen kirkkoväki laulaa virttä. Avaan kirkon oven ja astun sisään. Virren viimeinen sana kaikuu . . . tykönän. Voimme olla jotakuinkin varmoja siitä, että jokainen laulaja on ääntänyt tämän „sanan" eri tavalla. Kukin on lisäksi ymmärtänyt sen omalla tavallaan. Toiselta puolen on tietenkin olemassa suuri joukko yhteisiäkin piirteitä eri esiintymien kesken. Tavallisen kielenkäytön mukaan nimitetään kutakin esiintynyttä ilmausta sanaksi, mutta toiselta puolen sanotaan myös: kirkkoväki lauloi sanan tykönän..., voidaan puhua samasta n. sata kertaa esiintyneestä sanasta, eri variantteja voisi myös sanoa saman sanan muodoiksi. Jos nyt puheen pienimpiä erillisiä osia nimitämme vaiheiksi, on kukin noista tykönän-esiintymistä vaihe (kirkossa esiintyi silloin n. sata eri vaihetta), mutta miksi on sitten nimitettävä tykönän„sana”, jonka vaiheista on puhe. Komitean ja prof. SETÄLÄn määrittelemä sana se ei voine olla, sillä kaikki ne ominaisuudet, jotka ovat yhteisiä tykönän-„sanan" kaikille „vaiheille" (jotka ts. määräävät tykönän„sanan"), eivät ole ominaisia komitean tykönän sanan kaikille vaiheille (siis sellaisille muodoille kuin tykönämme, tykönänne, tykönänsä jne).

Tai toista esimerkkiä käyttääkseni. ,,Puhuja ennätti lausua vain sanat: Tulen . . . tulen . . .« ja „Puhuja lausui kaksi kertaa sanan tulen." Edellisessä esimerkissä sana sanat tarkoittaa eräitä määrättyjä tapahtumia, jotka ovat olleet ja menneet. Jälkimmäisessä taas sana sanan ei

__________
¹Sana tyyppi on seuraavassa esityksessä terminus technicus, ks. siitä R. CARNAP m. t.

² Tässä yhteydessä, kun kerran on puhe Musta meri esimerkistä kiinnitän ohimennen huomiota siihen vastaväitteeseen, jonka prof. SETÄLÄ tekee minun sane — sanan muoto rinnastukseni johdosta. Hän näet sanoo Vir. 151—2: „vaihe käy kylläkin aina yhteen j o n k i n sanan muodon kanssa, mutta jokainen määrätyn sanan muoto (esim Mustalla merellä, on ollut j.n.e.) ei ole vaihe.« Tämän mukaan siis y l e e n s ä s a n a n m u o t o = v a i h e (koska Musta meri tyyppi on vähemmistönä), mutta erikoistapauksissa sanan muodot kuitenkin ovat v a i h e i t a. Eikö vaihe tällä tavalla argumentoiden muutu puhtaasti ortografiseksi käsitteeksi ja eikö näin menetellen tulla siihen, että semmoisilla sanoilla kuin Musta meri ei ole vaiheita ollenkaan (on vain musta-sanan ja meri-sanan vaiheita)?

244
tarkoita mitään silloin ja silloin sattunutta reaalista tapahtumaa (mikään realiteettien maailmassa ei voi toistua), ei siis puheen pienimpiä osia, vaan jotakin muuta. Tämä „muu" ei kuitenkaan ole komitean sana, samoin kuin ei äskeisessäkään esimerkissä, tämän tulen „sanan" kaikki ominaisuudet eivät ole komitean tulen (tai tulla tai tulee)-sanan kaikkien vaiheitten (tulet, tulee, tulemme jne.) ominaisuuksia. Kaikkea sitä, mikä voidaan lausua tuosta tulen „sanasta", kaikkien tulen „vaiheitten" luokasta, ei voida lausua komitean tulen (tai tulla, tulee)-sanasta (luokasta, joka käsittää myös tulet, tulee, tulette, tulevat jne.). Nämä tykönän ja tulen „sanat" ovat nähtävästi eri asteella kuin komitean sanat tykönän ja tulen. Niitten piirit käsittävät vain kaikki e s i i n t y m ä t a p a u k s e t tykönän, tulen, ne ovat siis näitten esiintymistapausten luokkia; sen sijaan komitean tykönän ja tulen sanojen piiri, kummankin on suurempi, jälkimmäinen esim. käsittäen sellaisenkin osaluokan kuin tulen, mutta lisäksi vielä osaluokat tulet, tulee jne.

Vastaava seikka esiintyy seuraavassakin. Joku on tänään, eilen, pitkin elämäänsä käyttänyt „sanaa" hevosella, samoin „sanaa" hevosessa, niin ikään „sanaa" hevonen. Kaikki esiintymätapaukset ovat varmasti sisältäneet melkoisesti, jopa pääasiallisesti yhteistä, mutta eivät tietenkään ole olleet eivätkä edes ole voineet olla identtisiä. Näitä esiintymätapauksia, „puheen pienimpiä erillisiä osia" nimitettäköön vaiheiksi, mutta mitä sitten ovat „sanat" hevosella, hevosessa, hevonen? Ne eivät ole vaiheita, sikäli kuin vaiheilla todella tarkoitetaan sitä, mitä niitten määritelmä edellyttää ¹, mutta ne eivät ole myöskään sanoja komitean mielessä (koska komitea nimittää niitä hevonen-sanan vaiheiksi), vaan niin sanoakseni siltä väliltä.

Samaten: kokonainen kieliyhteisö on vuosisatojen kuluessa sanonut lukemattomia kertoja hevosessa, hevosella, hevosta jne. Esiintymätapausten lukumäärä on laskemattoman suuri ja niitten keskinäinen yhtenäisyys on edelleen vähäisempi kuin äskeisten esimerkkien kohdalla. Tarkoittaako komitea nyt vaiheella kutakin esiintymätapausta (niinkuin vaiheen määrittelyn nojalla odottaisi)? Ellei, niin ilmeisestikin puuttuu tältä sanan sana tarkoittamalta nimitys. Siinä tapauksessa taasen, että kutakin esiintymätapausta nimitetään vaiheeksi, puuttuu „sanoilta" hevosessa, hevosella, hevosta jne. (siis komitean kielellä ehkä: hevonen sanan vaiheilta) nimi. Sanoja komitean mielessä ne eivät

__________
¹Komitea ja prof. Setälä nimittävät näitä „sanoja” kyllä vaiheiksi, mutta niin tehden luovutaan vaiheen määritelmän sisältämistä tunnusmerkeistä. Tässä tarkoitetut „sanat" hevosella, hevosessa, hevonen eivät ole puheenalaisten „sanojen” esiintymätapauksia, ylimalkaan mitään realiteetteja, vaan puhtaasti käsitteellistä laatua.

245
tietystikään ole, koska kaikki se, mikä niistä voidaan lausua, ei sovellu komitean hevonen-sanan kaikkiin vaiheisiin.

4. Edellinen tapausryhmä mielestäni viittaa siis siihen,ettei „sana" sanan monimielisyys, jota kielioppikomitea ja prof. SETÄLÄ pitävät haitallisena, ole vielä tyhjentynyt sen kahtia hajoittamisella, vaan että komitean sane ja prof. Setälän vaihe vielä ovat kaksimielisiä. Seuraavat esimerkit puolestaan osoittavat siihen suuntaan, että komitean sanakin on analysoitavissa, ei niin paljon määritelmänsä puolesta kuin käyttönsä takia.

Kun esim. prof. SETÄLÄ Vir. 152 mainitsee, että „Musta meri” on sana, niin saattaa kysyä, mitä sana tässä ilmoituksessa merkitsee, sillä luullakseni on siinä vaikeata nähdä komitean sanaa. Jos se näet olisi = komitean sana, niin sillä prof. SETÄLÄn määritelmän mukaan (Vir. 152—3) tarkoitettaisiin jokaista sellaista muotoa ja kaikkia sellaisia muotoja, jotka merkitsevät oliota 'sana' ja näin ollen äskeinen esimerkki olisi: Musta meri = sana, millä tietenkin olisi väärin tulkita mainitun lauseen ajatus. ¹ Niin ikään on vaikeata saada järjellistä sisältöä esim. sellaiseen virkkeeseen kuin: Pöytä, hevonen, omena ovat sanoja, siinä tapauksessa, että pidämme kiinni komitean sana-käsitteestä. Pöytä, hevonen, omena jne. sanojen yläpuolella on ilmeisestikin vielä laajempi luokka kuin pöyta-sanan luokka, omena-sanan luokka, hevonen sanan luokka jne., nimittäin luokka, joka käsittää nämä kaikki. Verrattakoon tähän esimerkkityyppiin toista esimerkkiä: Hra A, hra B ja hra C ovat Suomen kansalaisia, jossa Suomen kansalainen vastaa (luokkana) äskeisten esimerkkien sanaa ja pöytä, omena jne. (sen elementit) hra A:ta, hra B:tä jne. Erittäin selvästi käy sanan kaksinainen merkitys ilmi, kun sanomme: sana on sana (mikäli se ei ole pelkkä identiteetin ilmaus, A=A). Edellinen sana on komitean sana, mutta ei jälkimmäinen, sillä kaikki se, mikä voidaan komitean sanasta lausua, ei sovellu kaikkien sanojen luokan (hevonen, pöytä, omena jne) elementteihin esim. omenaan). Tämä sanan merkitys on jäänyt komitealta huomaamatta, vaikka se komitean ja myös prof. SETÄLÄn tekstissä varsin monesti kyllä esiintyy.

Prof. SETÄLÄn antamaa analyysiohjetta käyttämällä saisimme näin ollen n e l j ä sana-sanan tyyppiä. Alimmasta lähteäkseni sanalla tarkoitetaan kielellisten ilmausten esiintymätapauksia, kutakin erikseen (siis esim. hevonen, pöydässä, omenalla lausuttuna silloin ja silloin). Kaik-

__________
¹Taikka (sen mukaan, mitä ymmärrämme sanalla on; on voi tässä olla identiteetin tahi luokkaan kuulumisen merkki. ja siis esimerkki A = A tyyppiä tai X on ihminen tyyppiä) tämä lause voisi merkitä: Musta meri sisältyy sana-sanan muotojen joukkoon. Viimeksimainittu lause on tietenkin yhtä mieletön kuin ylempänä esittämäni.

246

kien hevonen esiintymätapauksien luokkaa tarkoittaa puolestaan se hevonen, joka oli esimerkissä. Sanon kaksi kertaa hevonen. Tässä meillä on siis hevonen toisen tyypin sanana, luokkana, jonka elementtejä ovat siis esiintymät hevonen.

Viimeksimainittu käsite lähinnä vastannee komitean ja prof. SETÄLÄn vaihetta, vaikka vaiheen määritelmä viittaakin ensi kädessä tässä mainittuun 1. tyyppiin. Kun nimittäin puhutaan hevonen sanan vaiheista hevosessa, hevosesta jne., ei tarkoitettane jotakin silloin ja silloin realisoitunutta ilmausta hevosessa jne., vaan jotakin täysin epäreaalista luokkaa hevosessa tai luokkaa hevosesta jne. (joiden elementtejä ovat kaikki hevosessa, hevosesta ym. esiintymätapaukset). Emmehän muussa tapauksessa voisi sanoa, että esim. hevosessa, hevosessa, hevosessa olisivat sama vaihe, ellei näitten esiintymätapausten „yläpuolella" olisi luokkakäsitettä hevosessa, jonka identtisyyttä tarkoitetaan. (Esiintymätapauksia hevosessa, hevosessa, hevosessa ei suorastaan voi sanoa samoiksi eli identtisiksi, identtinen on vain se luokka, johon ne elementteinä kuuluvat; s a m u u s m e r k i t s e e
s i i s t s. s a m a a n l u o k k a a n k u u l u m i s t a. Vrt.: Minulla on sama kirja kuin sinulla. Tässä tarkoitetaan „samalla kirjalla" toista kirjaa, mutta sellaista kirjaa, joka sekin kuuluu samaan, eräitten tiettyjen ominaisuuksien määräämään kirjojen luokkaan.)

Kolmas esitetyistä merkityksistä vastannee komitean sana-käsitettä. Hevosessa, hevosesta, hevoseen jne. 2. tyypin sanat ovat hevonen-sanan vaiheita, ts. kuuluvat yhteisten ominaisuuksiensa määräämään luokkaan hevonen. — Neljännen ja viimeisen sanan merkityksen muodostaa sanan tehtävä tarkoittaa „sanaa yleensä", ts. kaikkien 3. tyypin sanojen luokkaa (niinkuin esimerkissä „sana on sana”). Neljännen tyypin sana-luokkaan kuuluvat elementteinä (osaluokkina) kaikki luokat: pöytä, omena, hevonen jne.

Kaaviollisesti esittäen:

Tavallisessa ja myös tieteellisessä kielenkäytössä sanalla vielä asian kerratakseni voitaneen tarkoittaa:

1) eräitä realiteetissa esiintyviä ilmauksia, esim. eläköön hic et nunc lausuttuna;
2) luokkaa, jonka elementteinä kaikki edelliset, esim. eläköön-esiintymät ovat (esim.: Kohottakaamme yhdeksänkertainen eläköön-huuto!);

247
3) luokkaa, jonka elementteinä ovat kaikki määrätynlaiset edellistä tyyppiä olevat luokat (esim. elän, elät, elää, eläkää jne.);
4) luokkaa, jonka elementteinä ovat kaikki 3. tyyppiä olevat luokat (esim. elää, pöytä, hevonen, ihminen jne.).

Jos nyt saattaa ollakin pakko myöntää, että yleinen kielenkäyttö sisältää sanan kohdalla monimielisyyttä, vieläpä ehkä toisen verran enemmän kuin mitä komitea ja prof. SETÄLÄ esittävät, ei tästä välttämättä seuraa että uusien termien (esim. sana —sane—vaihe—vaiheen vaihe nimitysryhmän) sepittäminen olisi tarpeellista. Siinä tapauksessa se tietenkin on tutkimuksen suoranainen velvollisuus, että tällaisesta distinktiosta koituu esim. kieliopin esitykselle välitöntä etua. Siinä kohden meidän kuitenkin täytynee jäädä odottavalle kannalle, koska niitä kieliopillista esitystä koskevia seuraamuksia, jotka on tuotu julki, voitaneen kohtuudella ainakin epäillä. ¹
Ennen uusien termien sepitsemistä on aihetta harkita mm. sitä, että kuvatunlainen sana sanan „väärinkäyttö" ei ole yksinäinen ilmiö ainakaan suomen kielessä. Päinvastoin on suomelle (ja ehkä kaikille kielille) luonteenomaista melkein kaikkien (nomina propria muodostavat usein poikkeuksen) sanojen „väärinkäyttäminen" samalla tavalla
kuin sana-sanan. Onhan yleisesti tunnettua, miten tarkoittaminen muittenkin sanojen kohdalla saattaa kohdistua erilaisiin tyyppeihin. Esim.

__________
¹Edellä oli jo puheena toinen esitetyistä eduista (Musta meri y.m sentapaisten ilmausten yhteydessä). Toinen taas on siinä määrin näennäinen, että sivuutan sen vain viittaamalla seuraaviin seikkoihin. Kun kielioppikomitea ja prof. SETÄLÄ katsovat, että taivutus on v a i h e e n muodostusta ja johto s a n a n muodostusta ja että täten muka johto ja taivutus saadaan mukavasti toisistaan erotetuksi on syntynyt sikäli näennäinen johdon ja taivutuksen erottamiskeino, että se ei ilmaise sen enempää kuin: johtamalla muodostetaan uusia sanoja, taivuttamalla asianomaisen sanan muotoja, mistä asiasta ei mitään epäselvyyttä liene vallinnutkaan. Sen sijaan: mistä (säännöstä tai sopimuksesta) tiedämme, mitkä muodot
määrätty sana käsittää (esim. suuri, sisältyykö tähän sanaan: suuren, suurta jne. sekä vielä suuresti, suurempi, suurellinen, pöydällä, omenasta jne. vai eikö)? Se periaate, joka sanojen valtavasta luokasta yhdistää suuri, suuren, suurta jne. (tavalliseen tapaan) erääksi osaluokaksi ja joka jättää sen ulkopuolelle esim. ilmaukset suuresti, suurellinen, suurempi, pöydällä jne., on tavalla tai toisella lausuttava. Sen ilmoitus sisältää juuri ne vaikeudet, jotka ovat vallinneet sanain johdon ja taivutuksen erottamisessa. On idem per idem selvittelyä, jos sanomme komitean ja prof. SETÄLÄn tapaan: sanan johto on sellaisen ilmauksen muodostusta joka ei kuulu asianomaisen sanan piiriin, sanan taivutus on sellaisen ilmauksen muodostusta, joka kuuluu äskeisen sanan luokkaan; ergo: täten on johto erotettu taivutuksesta. Mutta, millä perustuksella jokin ilmaus kuuluu määrättyyn luokkaan tai on kuulumatta siihen, siitä on kysymys ja siitä on epätietoisuutta olemassa. Tämän, asian oleellisen puolen komitea ja prof. SETÄLÄ jättävät syrjemmä esittäessään johdon ja taivutuksen erottamiseksi keinon.

248

pöytä-sanalla (1. tyyppiä olevalla ilmauksella) me voimme, tarkoittaa 1) erästä pöytää hic et nunc, 2) pöytää (kaikkien äskeisten hic et nunc tapausten luokkaa, siis määrättyä pöytää) ja 3) kaikkien 2. tyyppiä olevien pöytien luokkaa („pöytää yleensä", esim.: tämä tässä on pöytä)

Koska tämänlaatuinen, ”ristiriitainen" tarkoittaminen on näin yleistä ja luonteenomaista kielisysteemille, ei tunnu itsestään selvältä, että kieliopilliseen esitykseen on kotiutettava joukko termejä (komitean mukaan ainakin siis kaksi), jotka vapauttaisivat sanan siitä tarkoittamisen moninaisuudesta, joka on miltei kaikille sanoille ominaista. Jos vaatisimme, että tästä lähtien olisi jokaista yksityistä pöytää (siis 2. tyyppiä olevaa) nimitettävä pöyteeksi ja että pöydästä olisi lupa puhua vain, kun tarkoitetaan pöyteitten luokkaa, pöytää yleensä (siis kun sanomme: tämä on pöytä, pöyde on pöytä), mikä vaatimus on periaatteellisesti rinnastettavissa sana ja vaihe uudistuksen kanssa, asettaisimme kieltä käyttävälle yleisölle kohtuuttomia vaatimuksia. (Kuitenkin jäisi pöytä hic et nunc, vielä ilman omaa nimitystään.) Samalla tapaa on lähellä se ajatus, että sanan analysointi ja hajoittaminen merkitsee voimanhukkaa siinä tapauksessa, ettei siitä voida tehdä johtopäätöksiä ja ettei siitä ole merkitseviä seurauksia esim. kieliopissa. Tämä, kielioppikomitean ja prof. SETÄLÄn tekemän distinktion positiivista etua koskeva kysymys, on sekin niitä seikkoja, joita en ole voinut riittävästi selvittää itselleni.

Aarni Penttilä.